Etusivu   Pihakoira   Agility   Kuvat   Muistoissa   Linkit  

Muistoissa

Sannilan Daddy Cool "Daddy"
Sannilan Egoiste "Otto"
Tarupihan Lilliputti "Putte"
Yacatis Absolut Caramel "Eppu"

Eppu oli 11 vuotias kun siltä löydettiin luukasvain polvesta. Vain kahden kuukauden jälkeen jouduimme päästämään Epun pois. Vajaan kuukauden kuluttua lähti Epun isä Putte melkein 14-vuotiaana.

[Otto ja Daddy]

Meillä on ollut kaksi hienoa corgipersoonaa.

Welsh corgi pebroke on toiminut maatiloilla mm. karjan paimentajana. Tämä selittääkin corgin matalaraajaisuuden - lehmien kintereitä näykkivä matala paimen on potkuilta suojassa. Vielä nykyään corgin paimennusvietti voi näkyä ihmisen nilkkojen tai heiluvien käsien näykkimisenä. Esimerkiksi meillä Otto harrasti tätä nuorena, kun taas Daddy ei ole koskaan näykkinyt.

Pembroken ilme on ystävällinen ja iloinen, aivan kuten sen luonnekin. Useimmiten pembroken ystävällisyyttä riittää jaettavaksi niin tutuille kuin tuntemattomille. Joillakin corgeilla on harmillinen tapa haukkua "turhasta". Pembrokella on kauniin ruskeat silmät ja hauskat suuret korvat. Turkki on helppohoitoinen, mutta sitä on syytä harjata usein, ettei muodostu takkuja. Lisäksi säännöllinen harjaaminen vähentää hiukan karvanlähtöä, mikä on erityisesti uroksilla jatkuvaa ja runsasta.

Corgit ovat hauskoja persoonia. Joskus niistä löytyy melkoista jääräpäisyyttä, mutta hyvin niiden kanssa toimeen tulee. Suunnaton ahneus auttaa koulutuksessa. Keittiössä askaroiva corginomistaja löytää koiransa todennäköisimmin pyörimässä jaloissaan. Niiden hellyyttävää katsetta voi olla vaikea vastustaa, mutta kyllä niille oppii vähitellen sanomaan myös "ei". Se kannattaa, sillä nälkiintynyttäkään näyttelevää corgia ei kannattaa lihottaa jatkuvilla makupaloilla.

Corgin kanssa voi harrastaa monenlaista, ja meillä lajina oli agility. Corgin kanssa kannattaa olla hyvin tarkkana, ettei painoa pääse kertymään liikaa, sillä ylipaino altistaa selkä- ja nivelvaivoille. Meidän corgipoikamme pysyivät hoikassa kunnossa ja treenaaminen / kisaaminen oli meillä hyvin kohtuullista. Koirafysioterapeutin hoidossa käytiin kahdesti vuodessa, sekä tietenkin tarvittaessa, jos jotakin erikoista ilmaantuntui. Siitä huolimatta sekä Daddy että Otto kärsivät selkävaivoista, ja kummastakin corgista jouduttiin luopumaan juuri selän ongelmien takia.