Etusivu   Pihakoira   Agility   Kuvat   Muistoissa   Linkit  


Markun radat
Jussin kilpailukirja
Pontuksen kilpailukirja

[Eppu]Agility-harrastuksemme alkoi oikeastaan Oton isottelun ja rähinöinnin ansiosta. Oltuamme koirakouluttaja Pertti Vilanderin tunneilla huomasimme kentällä olevat agilityesteet ja kyselimme tästä harrastuksesta enemmän. Otto tuntui olevan sukua kumipallolle, joten arvelimme että agilityssä se pääsisi toteuttamaan itseään. Laiskanpuoleinen Daddy otettiin luonnollisesti mukaan, eihän toiminta olisi sillekään pahitteeksi. Me itse sekä Peetsa olimme kaikki sitä mieltä, että Otosta tulee vielä hyvä agilitykoira, mutta Daddystä tuskin kehittyy kovin vauhdikasta menijää.

[Jussi]Aloitimme agilityyn tutustumisen Peetsan yksityistunneilla. Heti alkuun saimme huomata arvioineemme koirat hieman väärin. Daddy innostui aivan valtavasti, se selvästi nautti lajista - sekä tietysti palkkioina käytetyistä broileripyöryköistä. Meidät hyväksyttiin Järvenpään agilityurheilijoiden jäseniksi marraskuussa -99. Talven kisat eivät menneet erityisen hyvin, ja kilpailukirjoihin karttuikin enemmän hylättyjä suorituksia kuin tuloksia. Harrastuksen alussa Daddyn valtava into purkautui sähläyksenä ja rimojen pudotteluna, mutta vähitellen se teki rauhallisempia ja varmempia suorituksia. Siirtyminen maneeseista ulkoradoille sopi Daddylle, niinpä Markku ja Daddy nousivat puolen vuoden kilpailemisen jälkeen kakkosluokkaan. Kolmosluokkaan pari pääsi heinäkuussa -01. Daddyllä oli aina mukavasti vauhtia, eikä se tehnyt juurikaan virheitä.

[Putte puomilla]Ensimmäisissä harjoituksissa Otto vaivautui suorittamaan esteitä lähinnä silloin, kun se oli aivan varma että suorituksesta seuraa palkkio. Sitä oli erittäin vaikeaa jujuttaa hyppäämän aidan yli ilman makupalan heittämistä. Kun aloimme harjoitella varsinaisia ratoja, alkoi Ottokin kiinnostua enemmän. Tosin hyvin usein se lähti kesken kaiken puuhailemaan omiaan. Erityisesti ohjatuissa treeneissä se näytti mielellään, kuinka emäntää nöyryytetään. Mutta myöhemmin Ottokin joutui toteamaan, että laji on hauska, eikä treeniaikaa kannata tuhlata joutavuuksiin. Pääsimme Oton kanssa kakkosluokkaan heinäkuussa -00, ja siellä viihdyimme varsin pitkään. Kolmosluokkaan nousimme kesäkuussa -05 harrastuksen jo vähän hiipuessa.

Putte hankittiin sillä mielellä, että sille tullaan suosittelemaan agilityä harrastukseksi. Ja Puttehan toki innostui! Agility oli Puten mielestä aivan valtavan hauskaa, sen se kertoi koko olemuksellaan. Esteet Putte oppi todella nopeasti ja toisinaan se oli vähän liiankin peloton. Vauhtia Putesta löytyi paljon, mutta kontaktiesteiden huolimaton suoritus esti pitkään nousun kolmosluokkaan. Putte aloitti harrastamisen keväällä 2001, ja kesän 2006 alussa alkoi näyttää siltä, että koira antaa periksi ja suorittaa kontaktit. Niinpä siinä sitten kävikin, että Putte ja Markku nousivat heinäkuussa kolmosiin. Putelle jäi vielä kolme vuotta aikaa kilpailla, kunnes alkoi näyttää siltä, että esteet ovat liian korkeita pienelle medi-koiralle.

Eppu oli samantapainen harrastuskoira kun Putte, innokas mutta hieman kärsimätön. Treenaamisen aloitimme keväällä 2004. Ensimmäiset virallisten kisojen startit tehtiin vasta parin vuoden harjoittelun jälkeen. Eppu on varsin herkkä luonteeltaan, ja se aistii esimerkiksi ohjaajan jännityksen valitettavan tarkasti. En kyllä tunnusta jännittäväni enää kisoja, mutta jotain outoa on, kun treeneissä teimme melko hyviä suorituksia ja kisoissa emme juuri onnistuneet. Pujottelusta tuli kisatilanteissa suuri ongelma. Eppu teki sen todella hitaasti, jos edes teki, sillä usein se tulei kesken matkaa pois.

Jussi on ihana! Kun se pääsee vauhtiin, niin hyvä tulee. Markku ja Jussi aloittivat kisaamisen heti kun Jussilla ikä riitti. Ensimmäiset kisat tammikuussa menivät muuten melko hyvin, mutta Jussi ei suostunut menemään putkeen. Toukokuussa sitten tuli ensimmäinen nolla. Heinäkuussa 2011 Jussi nousi 3-luokkaan. Jussilla on harmillinen taipumus löytää kisakentältä mielenkiintoista haisteltavaa, mutta kun Jussi pääsee radalla vauhtiin, se tekee hienoa työtä.

Tuorein tulokkaamme Pontus on oppivainen otus. Vauhtia on turhankin paljon hidasta Suskia ajatellen. Kisaamisen aloitamme heinäkuussa, mikä on oikeasti vähän liian aikaisin taitoihimme nähden. Mutta koska kesälomareissu on suunniteltu agilitykisojen ympärille, niin eiköhän se ole riittävän hyvä syy aloittaa!